Menahem Benhayim
On elämän tosiasia, että sanalla "lähetystyö" on negatiivinen kaiku useimmille Israelin juutalaisille, maallistuneille ja uskonnollisille. Joillekin se on yksinkertaisesti teologista antisemitismiä, jatkoa vuosisatoja vanhalle kristillisen kirkon hyökkäykselle tuhota juutalaisuus ja juutalainen ihmisrotu, jotkut jopa yhdistävät sen pakanalliseen natsikansanmurhaan, joka oli verinen murhayritys tuhota juutalaiset.
"Haluatko maailman ilman juutalaisia?", kysyi kerran hyvin rakastettu teologinen ja uskonnollinen johtaja Abraham Heschel hänen kristityiltä ystäviltään. Holocaustin seurauksena monet kristilliset kirkot ovat reagoineet negatiivisella tavalla ja pysäyttäneet juutalaisiin kohdistuvan evankeliumin. Näiden joukossa ovat katolinen kirkko ja protestanttisen valtavirran kirkkoja kuten presbyteerit ja metodistit. Jopa fundamentalistisen Billy Grahamin ristiretki ei halua kohdistua erityisesti juutalaisiin.
Jotkut Jeshuaan uskovat juutalaiset, suhtautuen tunteellisesti meidän kansamme moninaisiin kärsimyksiin kristittyjen käsissä, haluavat protestoida, "mutta nämä kiduttajat eivät olleet todellisia kristittyjä"! Heidän olisi pitänyt loogisesti kieltää Martin Luther kristittynä, koska hän kirjoitti yhden kaikkein vahingollisimman ja säädyttömimmän antisemitistisen kirjan historiassa, "Juutalaisista ja heidän valheistaan". Tämä kirja oli laajalti levitetty natsien toimesta ja sillä tuettiin heidän rasistista antijuutalaista ohjelmaansa. On ollut paljon muita "todellisia" kristittyjä huolehtimassa oikeutusta juutalaisvastaiselle vihalle kirkon isistä meidän päiviimme saakka.
Kuitenkin on ollut todellisia kristittyjä kaikista raamatullisista standardeista, oppisuunnista ja moraalikäsityksistä, jotka ovat yhdistyneet uskossa ja teoissa. Aina näihin aikoihin asti he ovat saattaneet kuitenkin tehdä vähän ehkäistessään juutalaisten sulautumisen virtausta kääntyä kristillisiin kirkkoihin, joissa heidän juutalainen identiteettinsä katosi pian. Useimmat juutalaislähetykset ovat uskoneet, että on kansallinen tulevaisuus Jeshuaan uskoville juutalaisille, ja että juutalaisten uskovien tulee muodostaa jäännös Israelin kanssa, kuten "Elian jäännös" apostoli Paavalin päivinä (Room. 11:1-5). Nuo, jotka samaan aikaan pysyivät erottuvana osana seurakunnan (kirkon) kanssa, kuten mies ja vaimo yhdistyneenä avioliitossa pysyvät erillisinä persoonina tuossa ykseydessä (Ef. 2:11-22; 5:21-33).
On ollut myös lähetysjärjestöjä, jotka ovat "maahantuoneet" kaiken uskonsuuntauksensa protestanttisen näkemyksen juutalaisuuteen ja Israelin yhteyteen ja se estää kehitystä syntyperäistyä todelliseen uuden liiton Israelin yhteisöön.
Pioneerievankelistat kuten John Wilkinson, jolla oli suuri usko Israelin tulevaisuuden kunniaan, ja juutalaiset uskovat, kuten Joseph Rabinowitz, "Uuden Liiton Israelilaiset" (Israelites of the New Covenant) perustaja, eivät olleet kykeneviä pääsemään yli juutalaisuuden ja kristillisyyden kätketystä "salaliitosta", joka väittää, että Jeshuaan uskovat juutalaiset eivät enää ole osa juutalaista kansaa.
Todellakin, mitä tapahtui kiinalaisten evankelioinnissa, minkä pioneerievankelista Hudson Taylor pani merkille, on tapahtunut juutalaisten evankelioinnissa ja yhä tapahtuu tänään monilla alueilla juutalaisia evankelioitaessa. "Päävastaväite, joka niin prinsillä kuin tavallisella kansallakin on kristillisyyttä vastaan", kirjoittaa Taylor, "on se, että se on ulkomainen uskonto ja että sen suuntaukset ovat lähinnä uskoville vieraissa maissa".
Me voimme ainoastaan kehua noita aitoja evankelistoja ja lähetystyöntekijöitä, jotka jättivät kotiyhteisönsä jakaakseen evankeliumia niille muutamille juutalaisille tahtoen antaa heille vilpittömän kuulemisen. Me voimme ainoastaan ihailla heidän halukkuuttaan kantaa ei ainoastaan evankeliumin pahennusta, vaan myös kristillisyyden historiallista ja teologista "kompastuskiveä", joka on naimisissa kirkon saatanallisen hyökkäyksen kanssa; tänäkin päivänä se heittää pitkän varjon heidän työnsä yli. Varmasti olemme heille kiitollisuuden ja rakkauden velkaa siitä perustusten laskemisesta runsaaseen hyvään työhön, joka on kestänyt.
Meidän kaikkien tulisi rukoilla sitä aikaa, jolloin työ todella tulee olemaan syntyperäinen työ, johdettuna paikallisten uskovien toimesta. Monet, jotka haluaisivat nähdä kaikki lähetystyöntekijät, evankelistat ja toiset työntekijät lähtevän tai luovuttavan heidän työnsä ja omaisuutensa paikallisille uskoville välittömästi, unohtavat että meidän joukossamme on paljon epäkypsiä ja auktoriteettiaan väärinkäyttäviä. Sananlaskujen kirja varoittaa tilanteesta, jossa palvelija tulee herraksi ja voi tulla pahemmaksi kuin tyrannit ja hullut (Snl. 30:21-13).
Sillä välin, lähetystyöntekijöiden, evankelistojen ja muiden työntekijöiden työ tulisi olla tarkasteltu kohotettuna vastuullisen palvelijan tehtävään meidän kansallemme, Jeshuan opetuslapsilleen sanomien sanojen hengessä: "Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne" (Matt. 20:25-27).
On olemassa uudistunut mahdollisuus kaikille uskoville, jotka tahtovat ottaa osaa evankeliointiin juutalaiselle kansalle ja olemassa olevalle jäännökselle: Ottaa huomioon perustosiasiat. Me olemme täällä, Jumalan armosta, ennalleenasettamassa evankeliumin sanomaa juutalaisena julistuksena juutalaiselle kansalle, julistamassa evankeliumia mutta emme käännyttämässä kristinuskoon. Meidän tulee poistaa epäraamatulliset lisäykset sanomasta ja sen sijaan etsiä uuden liiton ratkaisuja aukkoihin juutalaisen käytännön ja kristillisen a jattelun ja vaelluksen välillä, joita olemme saaneet meidän ei juutalaisilta veljiltämme. Meidän tulee oppia kommunikoimaan juutalaisella tavalla kuten Jeshua ja apostolit: "Ja kansa kuunteli häntä mielellään" (Mark. 12:37) ja "köyhät, raajarikot, rammat ja sokeat" (Luuk. 12:12-24). Meidän tulee myös tunnustaa, että kieltäminen ja elämä "ulkopuolella leirin" on yhä osa messiaanista todellisuutta tässä aikakaudessa (Hebr. 13:11-13). Me olemme yhteisö, jolla on pieni maallinen voima, mikä on sama tie joka uuden liiton yhteisöllä oli; ja jotta se voitaisiin tehdä kukoistavaksi, meidän täytyy kehittää hyvää tahtoa ja hengellistä palvelusta sydämistämme (Room. 12:1).
Kuten Sakarjan päivinä, meidän yhteisömme ei saa väheksyä pienten alkujen päivää (Sak. 14:10), ollaksemme valmiit suuren herätyksen päivää varten, kun "kaiken Israelin" pelastuminen Herran avulla on nähtävä tosiasia (5.Moos. 33:29; Room. 11:26).
Otteita Lutherin kirjan "Juutalaisista ja heidän valheistaan" sivuilta 169 ja 182-183: "Minä tahdon antaa tässä rehellisen neuvoni. Ensiksi, että heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpiluotakoon maalla, ettei ikinä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä tai kuonaa. Ja tämä on tehtävä Herramme ja kristikuntamme kunniaksi, jotta Jumala näkisi, että me olemme kristittyjä"... "Kenellä nyt on halu tällaisia myrkyllisiä käärmeitä ja uusia perkeleitä se on herramme Kristuksen ja meidän kaikkien kiivaimpia vihollisia pitää luonaan, heihin silmittömästi rakastua ja heitä kunnioittaa, ja haluaa antaa itseään nylkeä, rosvota, ryöstää, häväistä, syljeskellä, kirota ja sietää heidän taholtaan kaikkea pahuutta, hänelle lienevät nämä juutalaiset hyvinkin tervetulleita. Jos se ei ole kylliksi, niin hän antakoon heidän vielä tehdä tarpeensakin suuhunsa tai ryömiköön heidän takapuoleensa ja jumaloikoon samaista pyhättöä: kerskukoon sitten jälkeen päin, että on ollut armelias, on vahvistanut perkelettä ja hänen nuoria pirujaan rakkaan Herramme ja sen kalliin veren häpäisemisessä, jolla me kristityt olemme lunastetut. Niin hän on silloin täydellinen kristitty, täynnä armeliaisuuden tekoja, jotka Kristus on hänelle palkitseva tuomiopäivänä juutalaisten kanssa helvetin ikuisessa tulessa."